Monia artikkeleita ja blogeja on kirjoitettu Bitcoinin kuoleman julistamiseksi, ja suuri osa niistä toivoo sille tervemenoa ympäristöhuolien nimissä. Kohtuuttomien oletusten pohjalta on piirretty kaavioita, jotka ovat näyttävinään Bitcoinin lohkoketjun väitetysti eksponentiaalisen energiankulutuksen. Samalla kuitenkin unohdetaan Bitcoinin lupaus tehdä maailmasta parempi paikka.
Olen aiemmin kirjoittanut luottamuksettomuudesta ja sen hyödyistä, mutta yksi Bitcoinin yleisesti sivuutettu ominaisuus on sen potentiaali vähentää kaikenlaista jätettä. Todellisuudessa Bitcoin tulee olemaan siunaus ympäristölle, ei suinkaan kirous.
Hieman hintateoriaa aluksi
Aloitetaan hieman teoreettisemmilla asioilla. Jos olet jo sinut sen faktan kanssa, että valuutat menettävät arvoaan ajan myötä ja luovat kannustimia kuluttaa säästämisen sijaan, niin voit tylsistymättä suoraan hypätä seuraavaan alaotsikkoon.
Jos olet yhä tässä, niin katsastetaanpa, mistä kokonaishintataso (P) koostuu. Se on yksinkertaisesti kokonaiskysynnän (D) ja rahavarannon (M) lopputulos. Jos kumpikaan näistä nousee, hinnat nousevat myös.
Inflaatioon tähtävää fiat-rahapolitiikka toimii oletuksella pitää inflaatio – tai hintojen nousu (ΔP) – tietyllä tasolla, kuten esimerkiksi Euroopan keskuspankin kaksi prosenttia vuodessa. Muut fiat-valuutat päätyvät myös aina hintainflaatioon vastaavalla tavalla, joskin hieman eri syistä.
Joka tapauksessa tasapainotilassa kokonaiskysyntä tulee vastaamaan kokonaistuotantoa, tai tuotteiden tarjonnan ja palveluiden kokonaisuutta (S) käänteisessä suhteessa. Kokonaistarjonta itsessään on on työtä tekevien ihmisten (N) ja heidän tuottavuutensa (A) tulos, jotka eivät selvästikään ole rahaviranomaisten kontrollin alla.
Näin ollen on selvää, että jäljelle jäävät keinot ja niiden vaadittu intensiteetti tietyn hintainflaation tason saavuttamiseksi ovat muutokset rahavarannoissa (ΔM). Näitä puolestaan kontrolloivat rahaviranomaiset kuten EKP tai sen transatlanttinen vastine, Yhdysvaltojen Federal Reserve.
Kun hinnat nousevat vastauksena kasvavaan rahavarantoon ilman vastaavaa kasvua kokonaiskysynnässä, tämä väistämättä ajaa alas rahan arvoa. Jokainen rahayksikkö muuttuu hitaasti (tai joskus huolestuttavan nopeasti) vähemmän arvokkaaksi kuin se oli ennen uusien yksiköiden luomista ja levittämistä kokonaiskysyntään.
Vaikka tässä onkin taustalla iso moraalinen ongelma, eli vaurauden siirtäminen köyhiltä rikkaille rahainflaation myötä, olemme tällä kertaa enemmän huolestuneita sen ympäristövaikutuksista.
Inflaatio aiheuttaa ylikulutusta ja jätettä
Oletko koskaan kuullut ympäristöaktiivin sanovan, että meidän pitää vähentää jätettä ja rajoittaa poisheittävää kulutusta? Luultavasti kyllä ja hyvästäkin syystä. Yhteiskuntana jäte hidastaa meitä ja rajoittaa todellista kehitystä.
Kun inflaatiopolitiikka saa hinnat nousemaan ja rahan arvon laskemaan, se kannustaa ihmisiä kuluttamaan halventuvat euronsa tai dollarinsa mieluummin pian kuin myöhemmin, ja jopa velkaantumaan matkan varrella. Venezuelan bolivarin kaltaisissa äärimmäisissä tapauksissa ihmisten on käytettävä palkkansa tunnin sisällä sen saamisesta, jotteivat kärsi suuria taloudellisia tappioita liian hitaasta kauppareissusta.
Käänteisesti hintainflaatio kannustaa olemaan säästämättä, mikä suoraan johtaa jätteeseen. Ostamme jatkuvasti tavaraa, jota emme tarvitse tai käytämme vain kerran, emmekä epäröi täyttää jääkaappia vaikka osa aiemmin ostetusta ruoasta pilaantuisi poisheitettäväksi. Ympäristöliike haluaa meidän lopettavan juuri tällaisen touhun, ja olen samaa mieltä siitä, että nämä rahataloutemme kieroutuneet insentiivit aiheuttavat paljoa hävettävää haaskausta.
Bitcoin pelastaa (deflaation kautta)
Jos kuitenkin asetamme rahavarannon kiveen hakatuksi luvuksi, tai tarkemmin Bitcoinin protokollaan 21 miljoonan yksikön rajaksi, niin meillä onkin aivan eri tilanne.
Kun tuotteiden ja palveluiden kokonaistarjonta nousee väestönkasvun (ΔN), tuottavuuden teknologisen kehityksen (ΔA) tai molempien seurauksena, tämä aiheuttaa hetkellisen laskun hintoihin tai hintainflaatioon ennen kuin kokonaiskysyntä tavoittaa kokonaistarjonnan.
Hintojen lasku luo kannustiminen siirtää myöhemmäksi tai jopa kokonaan hylätä ainakin osan suunnitellusta kulutuksesta, poislukien päivittäiset tarpeet. Erityisesti se kannustaa olemaan velkaantumatta, sillä säästämisestä tulee tuottavampaa.
Ja vaikka kilpailu markkinoilla jo nyt pakottaa yhtiöt minimoimaan velttoilun ja haaskaamisen, hintadeflaatio toimii vahvistuksena kaikille vastaaville insentiiveille.
Siispä deflatorisessa rahapolitiikassa, jollainen Bitcoin-talous olisi, tulemme ostamaan asioita vain kun todella tarvitsemme niitä ja vältämme helposti rikkoutuvia ja kierrättämättömiä kertakäyttötuotteita, jolleivat ne ole hygienian tai muun oikeasti pätevän syyn tukemia. Tämän lisäksi se ohjaa meitä vähentämään jätettä kaikissa toimissamme, olivat ne isoja tai pieniä.
Toisin sanoen Bitcoinin omaksuminen maailman päävaluutaksi auttaisi toteuttamaan ympäristöliikkeen tärkeimpiä tavoitteita sekä luonnon että ihmiskunnan hyväksi, ja vieläpä porkkanalla kepin sijaan.
Uskoisin sen olevan tavoite, jonka saavuttamiseksi on väärtiä kuluttaa hieman sähköä. Eikö sinustakin?
