Wikipedia määrittelee spekuloinnin seuraavalla tavalla: Ostetaan riskipitoinen omaisuuserä, jonka arvon toivotaan nousevan tulevaisuudessa. Merriam-Webster sanakirja puolestaan määrittelee spekulaation tavalla, jossa otetaan epätavallisen korkeaa riskiä sen toivossa, että sijoituksesta saataisiin riittävän korkea tuotto. Näissä molemmissa oletuksissa korostuvat riski ja toivo voitosta. Monille meistä nämä määritelmät ovatkin hyvin tutun kuuloisia. Ja monet ovat varmasti sitä mieltä, että nämä määritelmät kuvaavat spekulointia. Tulee kuitenkin muistaa, että nämä määritelmät ovat kuitenkin nykyajan määritelmiä spekuloinnille.
Spekulointi ennen
Muutama vuosisata sitten oli toisin. Esimerkiksi monien kielitieteilijöiden suosimasta Etymonlinesta löytyvät määritelmät hahmottavat spekuloinnin käsitteen täysin eri tavalla. 1400-luvun määritelmän mukaan spekulointi tarkoittaa ajattelun avulla toteutettavaa totuuden etsimistä. Tämähän on täysin erilainen määritelmä spekuloinnille verrattuna Wikipedian tai Merriam Websterin määritelmiin. Nykyajan määritelmistä puuttuvat esimerkiksi sanat ajattelu tai totuus.
On toki muistettava, että totuus on hyvin haastava termi käsitellä, koska harva meistä totuutta tietää. Kuitenkin totuuden etsiminen on sen sijaan helppoa. Kuka tahansa meistä voi etsiä totuutta. Jokainen meistä voi myös ajatella. Eli toisin sanoen kuka tahansa meistä voi ajatella ja etsiä totuutta. Eli siis kuka tahansa meistä voisi lähtökohtaisesti spekuloida.
On kuitenkin totta, että 1400-luku oli nykyaikaan verrattuna täysin erilainen ajanjakso: Keskiaika oli synkimmillään ja niinä vuosina sijoittaminen oli harvojen huvi. Elinajan odote oli myös lähempänä 30
vuotta, joten vaurauden hankkiminen eläkevuosia varten oli lähes täysin tuntematon käsite. Jos ylipäätään pysyi hengissä yli 30-vuotiaaksi, silloin oli selvinnyt elämästä jo voittajana. Mutta ehkä voimme kuitenkin jotain oppia näistä ajoista. Totuuden ja ajattelun korostamista spekulointiin liittyen on mielenkiintoista pohdiskella.
Spekulointi nyt
Suurimmalle osalle meistä spekulointi jäsentyy käsittämään voiton tavoittelua sekä riskinottoa. Samalla tämä toimintatapa päätyy korostamaan hyvin materiaalisia tavoitteita. Tämähän on hyvin taloudellinen, mekaaninen ja myös looginen tapa ajatella spekulointia. Mutta tällainen ajattelutapa on kuitenkin tavalliselle kovaa työtä tekevälle ja riskejä pelkäävälle sijoittajalla aivan liian riskialtis ajattelutapa. Toisin sanoen saatu tuotto ei ole riskin arvoista, koska saadun tuoton voi hyvin helposti menettää. Eli jos ensin on tehty kuukausipalkalla kovasti töitä varauden eteen, sen jälkeen tällaisen varallisuuden menettämisen pelko
voidaan kokea aivan liian suureksi riskiksi. Varsinkin jos palkkatuloilla maksetaan samalla asuntolainaa ja muita velkoja, jolloin käytettävissä oleva varallisuus sijoittamiseen on hyvin vähäistä.
Suurin osa pitää sijoittamista uhkapelinä. Etenkin Suomessa. Spekulointi taas on lähes kaikkien mielestä uhkapeliä. Puhtaana spekulointina pidetään lyhyemmän tähtäimen eli muutaman vuoden osakesijoituksia, kaikkia raaka-ainesijoituksia, yrityslainoja sekä kaikkia mm. kryptovaluuttoihin tehtäviä sijoituksia.
Materialistisissa määritelmissä sijoittamisessa keskeistä on tulosorientuneisuus ja voiton optimointi: Tuottojen maksimoimiseksi riskit on myös minimoitava. Ja tästä johtuen tehtyjä sijoituspäätöksiä arvostellaan tuloksen perusteella. Tämän ihanteen tavoitteena on voitto viivan alla. Kaikki muu on toisarvoista. Spekuloinnin riskejä pidetään myös aivan liiallisina. Johtuen varmasti pitkälti siitä, että kovalla työllä ansaittu raha koetaan turvallisemmaksi pankkitilillä. Jos rahan ansainta sen sijaan koettaisiin helpoksi, silloin asia voisi ehkä olla toisin.
Mutta voisiko asiaa ajatella hieman toisella tavalla?
Totuuden etsintä
Nykyään totuudenetsintää pidetään jonninjoutavana harhailuna, joka ei johda muuhun kuin ikuiseen pettymyksen kierteeseen ja sitä kautta köyhyyteen. Filosofi pohdiskelee ja mietiskelee eli toisin sanoen tuhlaa vaan omaa sekä kaikkien muiden aikaa etsiessään jotain ”totuutta”. Moderni jopa nihilistinenajattelusuuntaus pitääkin totuuden etsintää täysin turhana ja jopa täysin mahdottomana lopputuloksena, jota ei edes kannattaisi tavoitella.
Totuuden etsinnässä kuitenkin hyvänä puolena on, että tähän tapaan ei sisälly samalla tavalla riskiä kuin voiton tavoitteluun ja riskien minimointiin
- Koska tavoitteena on ymmärtää sijoitettavaa kohdetta, silloin toteutuneet tappiot markkinoilla ovat vain osa sitä polkua, joka johtaa sijoitusmarkkinoiden ymmärrykseen ja sen jälkeen toteutuneisiin voittoihin. Jokainen tappio siis tekee sijoittajasta entistä viisaamman. Ainakin toivottavasti.
2. Toinen hyvä puoli totuuden etsinnässä on se, että sijoittajalla on nyt aikaa ajatella. Hänellä ei ole kiire tehdä sijoituspäätöstä, koska ensin sijoittajan on ymmärrettävä sijoituskohdettaan, jonka jälkeen hän voi rauhassa tehdä sijoituspäätöksen.
3. Kolmantena hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että sijoittaja ei tee totuutta etsiessään samalla tavalla virheitä, koska sijoittaminen ja samalla spekulointi koetaan nyt prosessiksi: Totuuden etsimisprosessiksi. Eli kyseessä ei ole pelkästään voiton tavoittelu, jossa jokaista sijoitusta
ensimmäisestä viimeiseen ajatellaan tulospohjaisesti. Sen sijaan kyseessä on totuuden etsimisprosessi, joka on tavallaan jännittävä seikkailu sijoitusmarkkinoilla, joka saattaa johtaa paremman ymmärryksen kautta voittoihin. Ja kuten edellä todettiin: Jokainen pystyy tähän. Jokainen pystyy ajattelemaan ja etsimään totuutta eli spekuloimaan.
Spekuloinnista askeleen verran helpompaa
Eri aikakausina korostetaan eri asioita ja pidetään eri asioita tärkeänä. Entisaikoina korostettiin ajattelua ja totuuden etsimistä. Kun taas nykyaikana halutaan optimaalisia tuloksia mahdollisimman pienellä riskillä. On selvää, että spekuloinnista ei keskiajan metodeilla tule vaivatonta ja yksinkertaista, mutta ehkä ajattelu ja totuuden etsintä voi saada spekuloinnin tuntumaan ainakin asteen verran helpommalta.
Ja ehkä spekulointiin liittyviä riskejä voisi ainakin ajatuksellisesti madaltaa, jos sijoittaminen koettaisiin enemmän totuuden etsimisprosessina kuin pelkästään riskialttiina tuuripelinä. Ehkä nykyajan riskien ja tuloksen optimointimallit voisivatkin ottaa mallia keskiajalta, jossa spekulointiin liittyvää ajattelua korostettiin. Sehän ei tee vielä ajattelun tuotoksista taloudellisesti kannattavaa, mutta ehkä se on askel oikeaan suuntaan. Ehkä.
Kirjoituksessa ei kuitenkaan esitetä sijoitussuosituksia eikä niitä sellaiseksi tule tulkita. Sijoitusmarkkinoilla voittojen saaminen vaatiikin pitkäjänteistä perehtymistä aiheeseen sekä monesti useamman vuoden kokemuksen.
Mutta toivottavasti näistä opeista oli apua jatkoa parempia tuottoja jahdatessa!
Kirjoittaja on Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen jäsen ja hänellä on vuosien kokemus sijoittamisesta eri sijoituslajeihin, mukaan lukien kryptovaluuttoihin.
